Superhaastattelu, jossa urbaani kikkarapää Sirkku Varjonen aka DJ Ziggy, puhuu kielestä ja äänistä ja mistä nyt puhuukaan.
Haastattelu tuntuu enemmän, jos kuuntelet samalla Youtubesta Sirkun lempibiisiä tässä lumettomassa joulukuussa 2009:
Eräänä Taiteidenyönä Kasarmitorin laidalla Helsingissä. Kuvan on ottanut Marco Suvanto.
Olen tuntenut Sirkun jo monta vuotta, mutta pääsin hengaamaan hänen kanssaan tiiviimmin, kun satuimme yhteiseen seminaariin Lissaboniin. Jossain baarissa Bairro Altossa, liian vahvat Caipirinjat kourassa, juuri ennen kuin Sirkun laukku kähvellettiin, (eikä siitä sen enempää, Sirkulle sattuu ja tapahtuu) Sirkku alkoi kertoa siitä kuinka hän tykkää hassutella sanoilla. Sirkun se tekee onnelliseksi, mutta joskus joku suuttuu.
Lissabonissa todistin lähietäisyydeltä myös Sirkun äänitysharrastusta. Aina silloin tällöin S irkku kaivoi taskustaan pienen nauhurin jossa on iso mikrofoni, ja äänitti. Merta, junaa, puheensorinaa. ”Aina löytyy tasoja. Mikään asia ei ole yksiulotteinen”, Sirkku sanoi.
Tajusin että nyt ollaan tekemisissä onnellisuuden kanssa. Tuolla asenteella ei koskaan ole tylsää. “En mä kyllästy helposti”, Sirkku vahvisti. Siksi valitsin Sirkun ensimmäiseksi haastateltavaksi ikiomaan ilmaiseen Interviews-ihkublogiini. Postjournalistisen kauden avaus!
On marraskuu ja Helsingissä on pimeää. Toisaalta Sirkku on juuri viettänyt viikonlopun Berliinissä, joka on ”melkein toinen kotikaupunki”, ja lähdössä kohta Brysseliin pikamatkalle. Brysseliin lähdöstä hän ei tosin vielä haastattelupäivänä, tiistaina 23. marraskuuta tiedä mitään, sinne hän varaa liput vasta vuorokautta myöhemmin ja lähtee kahden päivän päästä. Joka tapauksessa tunnelma Mbarissa on hyvä, pimeydestä huolimatta. Ja pääsemme myös asiaan, mikä on Sirkusta puhuttaessa haaste, sillä sivulauseet viettävät jatkuvasti minne sattuu. Asia on kieli.
”Kun jostain lauseesta tai sanasta keksii jotain, tuntuu kuin avaisi joulukalenterin luukun tai löytäisi melkein fyysisesti itsensä uudesta tilasta. Elän aika paljon hetkessä ja nautin siitä kun huomaan, etteivät asiat ole useinkaan vain sitä miltä ensin vaikuttaa. Se saa mut tuntemaan itseni vapaaksi ja elämän seikkailuksi.”
Iso nautinto tulee tietysti sanoilla kikkailun huumorista. Sirkulle on tärkeää, että läheiset ihmiset jakavat saman viehtymyksen kieleen. ”Joskus oletan että ihmiset nauravat mun kanssa, kun näytän niille mitä jostain lauseesta voi keksiä. Mutta jotkut ovatkin kokeneet että nauran heille. Tai takerrun asioihin. Olen miettinyt tätä paljonkin. Kaikkien mielestä kielen eri merkityksillä leikittely ei ole hauskaa. Se on vähän traagistakin.”
Feikki matkakuva Sirkun yksiön vessassa. Taustalla oleva kaupunki on lehdestä vartavasten kuvasessiota varten repäisty kuva, joka on liimattu vessan oveen.
Muutama vuosi sitten Sirkku alkoi äänitellä.
”Sain YLEllä työskentelevältä kaverilta hyvän mikrofonin lainaan. Kun virittyy äänen aaltopituudelle, maailma muuttuu avarammaksi. Siihen tulee uusia kerroksia ja ulottuvuuksia. Joskus kun jälkikäteen kuuntelee mitä on äänittänyt, kuulee asioita joita ei siinä tilanteessa huomannut, niiskutusta, askelia ja etäisiä hälytysajoneuvoja. On käynyt niinkin, että nauhuri on reissussa kadonnut ja ääniaarteet sen myötä. Äänittämiseen liittyy kuitenkin sellainen läsnäolon kokemus, että hetken muistaa pitkään ilman fyysisiä tiedostojakin.”
Webissä on saitti nimeltä freesound.org. ”Kuka tahansa voi laittaa sinne ääniä. Olen laittanut Pariisin metrokäytävästä ääniä. Ja Meksikosta. Olin Meksikossa yhden taidemuseon avopihalla, jota kiersivät katetut parvekkeet. Tuli hieno ukkosmyrsky. Äänitin sitä siellä parvekkeella.”
Ja ne äänet voi kuunnella tästä.
Joskus Sirkku keräilee maailmaa muistoiksi myös muille. Kuten 2-vuotiaan kummipojan juttuja. ”Laitan mikin sen sängyn viereen, kun se unta odottaessaan jaarittelee itsekseen. Toivon että siitä on kiva kuunnella niitä isompana.”
Sirkku keräilee myös pieniä matkamuistoja kuten bussilippuja, kartan kappaleita ja sokeripusseja kahviloista. ”Olen tehnyt pienoismaailmoja eri paikoista, esimerkiksi Berliinistä ja Madridista. Olen ajatellut yhdistää niihin ääniä samoista paikoista.”
Tämä tieto sai postjournalistin kuolaamaan: voiko Interviews lanseerata yhden näistä ääni-minimaailma-teoksista? “Ei ole tähän hätään luvassa”, sanoo Sirkku. Postjournalisti ei luovuta koskaan. “Ehkä myöhemmin?” (Postjournalismissa, ja myöhempinä vuosina neojournalismissa, nimittäin yhdistyvät suloisesti taide, juorut, journalismi ja aktivismi, ja hemmetti t-paitojen myyntibisnes.)
Lopulta: Sirkun moniulotteisuuden vaaliminen on malli kokonaisesta elämänfilosofiasta. ”Haluan itsekin saada olla moniulotteinen. Olen esimerkiksi sosiaalipsykologi, missä yhdistyy psykologinen ja sosiaalinen. Haluan ettei minua määritellä yksioikoisesti ja haluan luvan muuttua. Pidän itsekin ihmisistä joissa yhdistyy erilaisia asioita. Berliinissä tapasin lakia opiskelleen tyypin, joka oli töissä oikeusministeriössä, mutta tähtäsi lopulta rokkitähdeksi. Minusta se oli mahtavaa.”
Sirkun lista
- Lempisana espanjan kielessä: pantalones (housut)
- Lempikahvila: Cafe Posto, Helsinki
- Lempituliaiset: (äänien ja pienoismaailmatarpeiden lisäksi) apteekin teet eri tarkoituksiin: nukahtamiseen, keskittymiseen, stressin lievittämiseen, virkistymiseen
- Lempimaailmanparannuskikka: thehungersite.com – napin painallus riittää
- Lempibiisi juuri nyt: The Way to There / Au Revoir Simone
